tiistai 30. heinäkuuta 2013

Heinäkuun tunnelmia helteestä sateeseen

Tänään sataa. Koko heinäkuu on kuitenkin mennyt ilman sadetta – osin ollut hellettä, osin vain lämmintä, mutta satanut ei ole kuin korkeintaan yöaikaan. Ruoho oli aivan kuivaa, joten sade tekee hyvää kukille ja nurmikolle.

Näin sadepäivänratoksi on kiva muistella heinäkuun herkkiä hetkiä.

Mikä onkaan romanttisempi näky heinäkuisella pellolla kuin heinäseipäät?


Nämä ihanat heinäseipäät on kuvattu naapurimme Sivin pellolla. Olemme viimeiset pari viikkoa kävelleet niiden ohi joka päivä. Osa heinistä on jo viety sisälle, mutta pari seivästä oli vielä pystyssä, kun kävin kameroineni niitä kuvailemassa.


Ei enää kovin yleinen näky!

Aurinkoisella säällä kukissa lentelee perhosia, joista varmaan yleisin on tämä lanttuperhonen. Tässä se kävi hakemassa mettä oreganon kukista.


Yksi yksilö oli harhautunut melkein sisälle ja kävi lepäilemässä terassilla. Se on naaraspuolinen lanttuperhonen. Naaraalla on kaksi täplää siivissä, kun taas uroksella on yleensä yksi tai ei olleenkaan.


Mitähän karvaisia toukkia nämä ovat? Onko tietoa?


Ne ovat syöneet järjestelmällisesti kaikki lehdet leimuista. Muihin kasveihin ne eivät ole kajonneet, mutta leimut on syöty täysin lehdettömiksi. Vain vihreät rangat ovat jäljellä.


Mikähän tämä ötökkä on? Istuin keinussa ja se tuppasi kaveriksi – istui keinun tyynyllä ja ei pitänyt mitään kiirettä. Siinä sitten keinuteltiin ötökän kanssa.

Ötököistä kukkiin...


Terassin vieressä kasvaa maanpeittopuskaa pitämässä rikkaruohot poissa, mutta aina välillä tökkään sinne jonkun taimen – vähän kuin varastoon odottamaan oikeaa istutuspaikkaa. Toiveena olisi joskus poistaa puskat ja siirtää ne rannan rinteeseen pitämään maata paikallaan, mutta vielä emme ole siirtäneet kuin muutaman koemielessä, jotta näemme selviävätkö puskat siellä hengissä. Kyllä selviävät! Tilalle oli tarkoitus istuttaa ruusuja. Pari ruusua jo istutimme. Niistä toinen kuoli, mutta toinen ryhmäruusu sinnittelee hengissä ja kukkii heinäkuussa kauniin vaaleanpunaisin kukin. Ehkä siitä vielä ruusutarha joskus tulee…


Heinäkuun kukkijat – kirjoituksessa ihmettelin tätä kasvia ja hajun perusteella tulkitsin sen kirveliksi, mutta nyt alan olla yhä vakuuttuneempi, että kyseessä on Lehtovirmanjuuri. Lehdet ovat selvästi virmanjuuren tapaiset ja kukatkin ovat suppilomaiset enemmän kuin sarjakukkaisilla, joten olen siis kallistumassa virmanjuureen. Haju tosin hämää vieläkin – voiko lehtovirmanjuuri tuoksua voimakkaasti, hyvälle anismaiselle kukalle?

Kukista ja ötököistä vattuihin...


Tänä vuonna on tosi hyvä vattuvuosi. Meille ei ole koskaan rannalle tullut näin paljon vattuja. Vattupuskatkin tosin ovat levinneet. Niitä löytyy parista vakiopaikasta eli terassin kukkapenkistä (johon ne eivät kuulu, mutta johon ne nousevat joka vuosi), rannalta (hyvä paikka), mutta myös saunan taakse on villiintynyt valtavan iso vattupensaikko.



Mitä näillä kaikilla vatuilla oikein tekee? Hyviä vattureseptejä otetaan vastaa ;)


Muitakin marjoja luonnosta löytyy. Tässä lillukka



ja metsämansikka.

Eilen aamulla oli todella painostavaa. Hellettä oli ollut muutama päivä ja aamulla, kun kävimme kävelyllä, oli todella nihkeää ja hikistä. Ilma oli raskas ja enteili ukkosta. Kävelylenkin jälkeen ehdin vielä kuvailla heinäseipäät ja vatut ja muut kuvat – myös nämä osmankäämit rannalta.


























Noin 11 aikaan taivas oli muuten täysin kirkkaan sininen, mutta kaukana puiden takana nousi ensimmäiset ukkospilvet. Ne olivat taivaanrannassa, kohosivat valkoisina suoraan ylöspäin. Jostain kaukaa kuului ukkosen kumua, mutta meillä paistoi vielä aurinko kirkkaalta taivaalta. 


Tavoitti se sade meidät kuitenkin. Nyt on satanut eilisestä lähtien. Illan ja yön satoi rankasti, samoin nyt aamulla. Ohessa on vähän sadekuvaa.



Sateen pitäessä taukoa, kävin nappaamassa muutaman tunnelmakuvan kosteista omenoista ja marketoista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti